Kalevala aino

Ainos bror Joukahainen från Pohjola var övermodig och utmanade den gamle vise Väinämöinen på sång. Men när Väinämöinen började sjunga sina trollsånger förvandlades Joukahainens släde till en ruska, hans häst till en sten och han själv hamnade i. Hän esiintyy Kalevalan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä runossa. Kolmas runo kertoo, kuinka yltiöpäinen Joukahainen häviää kilpalaulannan vanhaa ja viisasta Väinämöistä vastaan ja joutuu loihdituksi suohon.

Joukahainen lupaa Ainon vaimoksi Väinämöiselle sen jälkeen, kun hän on hävinnyt tietäjälle kaksintaistelussa. Aino ei kuitenkaan halua vanhalle ukolle vaimoksi, vaan kieltäytyy ja juoksee itkien kotiinsa.

Ainon äiti on tyttärensä päätöksestä harmissaan. Har du koll på Väinämöinen, Joukahainen och Iku-Turso? Hur mycket vet du om Finlands nationalepos? The right one depicts mournful Aino weeping on the shore and listening to the call of the maids of Vellamo who are playing in the water.

Aino är ett kvinnonamn som har sitt ursprung i det finska nationaleposet Kalevala. Namnet Aina är nära besläktat. Digitaalinen editio esittelee Kalevalaa niin tutkijoille kuin suuremmalle yleisölle.

Julkaisu havainnollistaa Aino -runoa ja sen taustoja sekä Lönnrotin toimitusperiaatteita kansanrunoaineiston suhteen.

Unsubscribe from fatpipe24? Aino surmaa mieluummin itsensä kuin menee vanhalle miehelle. Joukahaisen luvattua sisarensa Väinämöiselle tämä lähtee hakemaan Ainoa. Kalevala on Suomen ja Karjalan tasavallan kansalliseepos.

Vanhan Kalevalan Ainon tarina jatkuu Vellamon neidon runolla, joka kertoo kalaksi muuttuneen tytön onginnasta ja onkijan tietämättömyydestä, mistä tyttö tätä pilkkaa. Uuden Kalevalan Aino -runo sisältää kolme runoa ( Kalevalan runot 3−5). Ainon keskeistarina kerrotaan neljännessä runossa. Berättelser om hur världen blev till, om hjältar, skurkar och onda makter, om mytiska föremål och magiska skeenden - det är Kalevala. På Kalevaladagen firar vi den finska kulturens dag.

Pelkistävä tyylittely ja laajat tasaiset värikentät leimaavat voimakkaan tunnelatauksen sisältävää teosta, jossa äidin mallina oli taiteilijan oma äiti. Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa, kokoeli kolmannenki verevälle veijollensa. Jo astui kohin kotia, lepikköä leuhautti. At the heart of my dissertation is, nevertheless, the story of Aino. I propose that the tale of Aino ends with neither her drowning nor the part played by the anomalous Vellamo, but echoes of her distinctive world-view can be heard in poem of the Kalevala.

Det var Aino , den unge Jomfru, IV. Søster til unge Joukahainen, gik hun at hente Løv fra Lunden, tage Badekoste fra Krattet, brød en Badekost til sin Fader, brød en anden af til sin Moder, og en tredje bandt hun sammen, een til sin unge, raske Broder. Olen vanha, mahtava ja viisas johtaja, sekä Kalevalan merkittävin sankari.

Olen myös samaani ja laulaja, joka rakentaa maailman ensimmäisen kanteleen. Haaveilen vaimosta, mutta kukaan nuori neito ei suostu kosintaani. Siitä on peräsin Aino -nimeni.